Kesäisiä ajatuksia sateen ropistessa

Nyt on hyvä istahtaa koneen ääreen, kun isot vesipisarat ropisevat peltikattoon. Oikea aika  pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tänä kesänä oikein tapahtuikaan. Vauhtia on piisannut, mieleen jääviä tapahtumia, uskomattomia auringon nousuja ja laskuja sekä paljon mukavia matkailijoita. Väkeä on tullut Linkkumyllyyn ympäri maailmaa; Australiasta, Engalannista, Israelista, Venäjältä, Kouvolasta, Espanjasta, Sveitsistä, Lappeenrannasta ja  Espoosta. Eikä tuossa ole kaikki, nämä muistin nyt ihan heti kättelyssä. Mukavaa on ollut huomata, että Suomen luonto, rauhallisuus, turvallisuus ja puhtaus houkuttelevat. Kaikkialla maailmassa näyttää olevan kiire ja stressaava työ.

Kesän näyttelyistä olemme olleet ylpeitä ja on ollut mukava nähdä, mitä vierailijamme ovat saaneet teoksista irti. Emmin ”pää” on puhutellut lähes jokaista, Samaelin tynnyrit ovat saaneet mietteliääksi varsingin hieman varttuneemman väen, koska sodan aikaiset lentokoneen polttoainetynnyrit ovat olleet hyvinkin tuttuja. Fingerpori on saanut väen juoksemaan nauraen huussista toiseen. Kiitokset vielä Samael, Emmi ja Pertti tästä kesästä ja vielähän on kesää jäljellä.

Olemme tääällä Mouhussa irrallaan, omassa maailmassamme, mutta onneksi niin monen matka on tänne johtanut tänäkin kesänä; patikoiden, pyöräillen, meloen, veneillen tai ihan vaan autolla. Joku pitää matkaa pitkänä, joku taas lyhyeneä pääkaupunkiseudulta ja  joku on taaasen innoissaan rallitiestä tai superhienosta maastopyöräreitistä. Meille siis tullaan tosi tarkoituksella. Jo matka on elämys! Toivomme, että meidät nähdään valoisana keitaana, tapaamis- ja levähdyspaikkana täällä metsän keskellä. Lähellä Repovettä,keskellä Mäntyharjua ja kaukana kiireestä.

Monta juhlaa, kokousta ja iloista hetkeä on koettu. Nautittu synttäreistä, saippuakuplien puhaltelusta, variksenpelättimen teosta, muotinäytöksestä, stand upista ja runoista. Kaikki ovat olleet ainutlaatuisia meille ja varmasti myös juhlijoille, esiintyjille ja vierailijoillemme. Linkkumylly on tällaisiin hetkiin ainutlaatuinen. Kesän aikana olemme saaneet pohtia Linkun historiaakin hieman eri tavalla, mitä olemme luulleet sen olevan, joten syksyn saapuessa auto suuntaa Mikkeliin ja maakunta-arkistoon. Talveksi saamme uuden harrastuksen, jotta Linkkumyllyn vanhat ajat saadaan selville. Jos joku jotain tietää tai omistaa joitain valokuvia menneiltä ajoilta, niin ilomielin otammme vastaan ja  kuuntelemme tarinoita Elsasta, Taavista, päätalon rakentamisesta ja myllyn toiminnasta sekä ilman muuta myös 90-luvun kievariajasta.

Nyt tuo sade pikkuhiljaa hiipuu  ja kuulenkin tuolta kahvilan suunnalta kellon soittoa, joten sinne siis pikaisesti ja kirjoitushommat seis. Näihin palataan taasen seuraavan rauhallisen hetken koittaessa. Hyvää kesää ja ravustusonnea itse kullekin!